Ehkäpä on aika aloittaa jotain uutta ...

Selailin yhtenä päivänä tätä blogia ja tää on täynnä joko Savonlinna aikaisia sekaviä päivityksiä tai aikaa parisuhteen ajoilta joten oon miettinyt jos esimerkiksi tää merkintä jäisi viimeiseksi tähän ja seuraava tulisi jo uuden blogin puolelle ja poistaisin tämän kokonaan tai sitten lopettaisin kokonaan blogaamisen, hhmmm.

 

Tätä vuotta on kulunut nyt kohta kaksi kuukautta ja ne kaksi kuukautta on ollu aika täynnä menoa ja meininkiä. Oon tosiaan nyt joululomasta saakka ollut koko ajan Heinolassa ja nyt perjantaina pääsen sitten taas vihdoin kotiin. Oon nauttinut aika vapaasta elämästä viime aikoina, joka viikonloppu ollut jossain menossa ja välillä vähän liian villistikkin. Oon nyt hakemassa vähän erilaiseen liiketalouden perustutkintoon josta saan kuitenkin ihan normaalisti paperit kuin mistä tahansa muustakin tutkinnosta. Koulutus suoritetaan pääosin tekemällä töitä Lahdessa Kodin Terrassa ja pari päivää viikosta ollaan sitten koululla suorittamassa teoriaa. Suoritan nyt kaikki yhteiset aineet pois toivottavasti saan kaiken ennen kesäkuuta valmiiksi niin ei tarvitse niitä alkaa enää seuraavassa koulutuksessa suorittamaan :-)

Meen ens kuun puolivälissä jo pariks päiväks sinne ihan kunnolla töihin että saan sen karuimmankin kuvan siitä sitten millasta se on :D Ootan kyllä innolla, kaupan ala nyt on jo jonkin aikaa tuntunu sellaselta missä mun kaikki parhaat puolet tulee kunnolla esiin!

Toki pitää laittaa siihen hakemukseen muitakin kouluja ja ne on sitten Helsingissä ja Espoossa. Ja kaikki siis erityisammattioppilaitoksia että saisin joskus ne paperitkin ja niitä en isossa ryhmässä saa kun en vaan kertakaikkiaan pysty keskittymään. Ja tästä on kenenkään turha tulla inisemään että kyllä pystyt kun yrität mutta kun se ei ole niin, ja siitä en ala tänne avautumaan jos jotain kiinnostaa voi tulla ihan henk.koht asiasta keskustelemaan :)

Sain töitä Staffpoint nimiseltä yritykseltä jossa teen vuokratöitä niin että jos Lahden tai Heinolan marketteihin tarvitaan kassaa niin ne soittelee sitten sieltä että miten pääsisin töihin, ihan kiva tollanen koulun ohella voin tehä iltoja ja viikonloppuja. Nyt vaan oottelen sitä että sieltä tulis jo pian jotain töitä! :) Toki etsin itelleni parasta aikaa vielä ihan kunnon kesätöitä. Moni on miettinyt miks en muuta Lahteen kun mulla on koulu ja töitä siellä mutta oon kotiutunut niin hyvin Heinolaan ja mulla on siellä ihan maailman parhaimmat kaverit etten raaski sieltä lähteä. Vihasuhde Heinolaan on alkanut kasvaa rakkaudeksi, hui :D Kyllä mä oon kotiutunut sinne tosi hyvin ja alan tuntee ton käpykylän ja sen ihmiset jo vähän liiankin hyvin. Toki tollasissa pienissä paikoissa on aina ne huonotkin puole. Lahdessa on ihan kiva päivisin käydä ja hengailla mutta täällä on esimerkiksi ihan huisin kallista asua!

 

 

 

Tykkään mun kodista niin paljon. Muutamat uudet tuparitkin tuli pidettyä kun kyllähän mä nyt periaatteessa sain uuden kodin silleen ku ajattelee :-) Ihanaa että nyt voin pyytää mun luo kavereita millon haluan ja tehdä siellä just mitä haluan. Päästin kyllä muutaman onnenkyyneleen kun saatiin Jonnan ja Annikan kanssa kämppä kuntoon ja siitä viikon päästä äiti ja isi toi miulle vielä telkkarin ja muuta.



 

Muutamia kuvia synttäri/tupareilta :-)

Tää ilta jatku vielä mun luota huisilla porukalla Heilissä, kiitti, oli yhet parhaimmist synttäreistä ikinä!

 

 

Mun rakas ystävä oli sitten seuraava synttäripäivien uhri, Petroa juhlittiin siis melkein heti mun jälkeen ja olikin vähän massiivisemmat kekkerit kaikkine mökkeineen, valoineen, savukoneineen ja ihmisiä saattoi olla myös hieman enemmän :') Voin vaan kuvitella mitä tapahtuu ku tuo täyttää 18 ens vuonna ...

Ja niin, me ei siis seurustella Petron kanssa, nyt ihan tiedoksi kaikille, oon nauranu niin paljon ku porukka on tullu kyselee mikäs tää meijän juttu on että silleen!! :D voi teitä.

 

 

 

Tässä alkuvuodesta on ollu kyllä kaikenlaista kissanristiäistä joka viikonloppu, huh huh :D

 

 

Jennan ja Edin tuparit :-)

 

 

 

Tän kuun 6 päivä käytiin mun kaverin Jaakon kanssa Helsingissä Stam1nan SLK albumin ennakkomyyntitilaissuudessa! Huih kun jännäs taas pitkästä aikaa nähä miehekkeet ja sillee <3 Seuraavaan kertaan ei ookkaan enää pitkä aika! 8 maaliskuuta Lahden levykauppa äxään moikkaa ja sit illalla vielä finlandia klubilla keikka. Siitä seuraava onkin vasta 11.4 Lappeenrannassa ja ehkä seuraavana päivänä vielä Kouvolassa.

 

Siitä seuraavana päivänähän se albumi ja dvd sekä paita jo kolahtikin postiluukusta ennakkotilattuna :) !

 

 

Taas kerran yhet bileet kun toveri Laura rantautui Heinolaan tuoksi viikonlopuksi. Voi huoh kun meillä meni lujasti <3 oot muru ihanin!

 

 Ainahan sitä ehtii myös vähän sairastaa! Älkää hankkiko hyvät ihmiset koskaan pusutautia :D hassu nimi ... mut siis se kurkkukipu on tappavaa, itkin varmaan koko viikon tyyliin putkeen.

 

 

Eipä tässä ihmeellista. Viime viikonloppuna olikin sitten ystävänpäivä ja oltiin suunniteltu lauantaina booli iltaa ja baareilua mutta miun kohdalla se pikkasen kusas kun lähdin perjantaina yksille ja koko lauantai päivä menikin oikeastaan vessan lattialla ... ei vissii menny kaikki ihan niinku suunniteltiin. Kyllä mä sitten lopulta lauantai iltana jonnalle lähdin ja vähän siinä jopa pystyin jotain syömään ja juomaanki ja kyllähän sitten taas kun tuli Heiliin lähdön aika niin se olo siittä kummasti kohentuikin. Onneks sunnuntaina oli jo hyvä olla :D en lähe enää ikinä yhille ...

Perjantai ...

 

Ja lauantai ...

 

Huuh kiesus mulle tulee kiire, oon sopinu treffit Christelin kanssa 10 yli kaks levykauppa äxän eteen ja oon edelleen tässä! :D mennään kattomaan johonkin pubiin suomen peliä, saas nähä miten meille käy!

 

Perjantaina lähen siis Parikkalaan viikoks ja mulla on jo niin kauheesti tekemistä suunniteltu lomalle että huh huh, toivottavasti ehin näkemään kaikkia ketä haluankin!

Ja tosiaan ... tää nyt oli aika bilepainotteinen postaus ja tiiän jo että porukka tulee nillittämään asiasta että enkö mä tee enää mitään muutakun juon mutta joo, kyllä mä teen ja alkoholi ei ole mulle ongelma, en jaksa kuunnella kyseisestä asiasta enää mitään kommenttia :D

 

''Tääl eletään vaan kerran
ja aattelin elää nyt sen verran,
kun haluun enkä herran pelossa
koittaa vaan sinnitellä elossa.
(elossa) Nousuu ja laskuu,
mieluummin ylilyöntei ku tasapaksuu.
Haluun kokee kaiken mitä olemassa on
ja elää täysii kun Kim Dotcom.
En aio säästää vaan spräädään ku viimestä päivää.
Muut kääntää päätään, ku tääl väännetään ilman huolen häivääkään.
Sä voit täyttää sun to-do-listaa,
mut mua rutiinit ahistaa.
En tuu koskaan aikuistuu.
En oo niinku muut, mä teen mitä haluun.

Me eletään niin kun huomist ei ois.
Edelleenkin lauantaisin taksin ovet paukkuu.
Rundil läpi Suomen baareis, kapakois.
Ghettobootyt sheikkaa ja heitterit heittaa.
Mä en tuu koskaan aikuistuu.
En oo niin kun muut, mä teen mitä haluun.
Voin elää vanhakskin, mut en muuttuu tuu.
Enkä aatellu asettuu muotteihin,
ne ei kuulu mun elämän nuotteihin.
Ghettobootyt sheikkaa ja heitterit heittaa.''

 

 

 

 

 



2013 - Elämäni rankin ja samalla opettavaisin vuosi.

Halusin tulla kertomaan lyhykäisyydessään menneestä vuodesta. Aiemmin oon tehnyt postauksen jossa on suurimmaksi osaksi vain kuvia mutta miun tietokone sanoi sopimuksensa irti jo muutamia kuukausia sitten ja kesällä saatu uus puhelin on toiminu tietokoneena jo tosi kauan joten en nyt jaksa laitella mitään kuvia. Ehkä tää teksti tällä kertaa kertoo enemmän. 

Alkuvuodesta täytin 18, joten elämääni astui suuri vastuu enkä todellakaan ole osannut tehdä sitä eli ottaa vastuuta omista asioistani, oon vieläkin ihan lapsi. Porukka juhlii täysi-ikäistymistä yleensä aika railakkaasti mutta mie päätin olla selvinpäin. Yritin jotenkin käydä koulussa, tehdä näyttöä yms, mutta jo hyvissä ajoin ennen kesäloman alkua sain kuulla että en tulisi pääsemään ensimmäistä vuotta läpi. Miulle annettiin kolme vaihtoehtoa. 

1. Kesäloman jälkeen alottaisin suoraan tekemään 1.vuoden näyttöä ilman apuja, jos saisin sen läpi jatkaisin normaalisti muiden mukana. 

2. Keskeyttäisin ja etsisin itelleni jotain muuta.

3. Alottaisin kesäloman jälkeen uudelleen ykkösellä uudella asenteella ja selvittäisin sen läpi. 

Tottakai valitsin kolmosen, itsestäänselvyys! '' Kyllä mie siihen pystyn, tuun kesälomalta elämäni voimissani ja levänneenä! '' 

No, toisin kävi. Ihan kesäkuun alussa tämän hetkinen ex poikaystäväni muutti miun luokse Heinolaan. Vihdoin meillä oli yhteinen koti ja kaikki niin hyvin ... olin saanut kesätöitä Heinolan Abc:ltä ja niin sai lopulta hänkin (oi mikä onni, sama työpaikkakin!)

Menin innolla kesätöihin! Muutamat päivät menikin tosi hyvin. En viitsi kirjoittaa tänne paljoakaan koko paikasta mutta ilmapiiri yms tekijät väsytti miut ihan todella. En oo ikinä koskaan ollut niin väsyny. Ne muutamat harvat vapaapäivät mitkä sain makasin kotona sisällä ja itkin. Pääsin jopa kerran käymään Parikkalassa koko kesän aikana pariksi päiväksi kun rakas pikkuveli pääsi ripille. 

Kävin yhillä festareilla. Lappeenrannan Rakuunarockissa. Olin maailman onnellisin tyttö eturivissä, Stam1na lavalla, vesisade ja hyvät kaverit. Pystyin hetkeksi unohtamaan kaikki. Oli maailman parasta jutella jätkille loppuillasta kun niillä kerrankin oli aikaa, rakastan teitä, oikeesti.

Avoliiton todelliset haasteet paljastui. Huomasin olevani todella väsynyt, itseinhoinen, miksi sitä kutsutaan, ei ei kai näin iloselle ja positiiviselle ihmiselle voisi mitään masennusta tulla, unohdin koko asian...

Olin kesän jälkeen aivan loppu. Yritin tsempata itseäni koulussa, pystyisin tähän. Mitä kävikään? En pystynyt pitämään kauaa väsymystäni sisällä ja se alkoi näkymään tunneilla. Keskittymisongelmia, unohduksia, lintsaamista ... 

Ei ne opettajat jaksa kauaa tollasta katella, kyllä mie sen tiiän.

Miulle ehdotettiin että voisin lähteä Lahteen Pulssi työpajakouluun miettimään, mitä tosissani halusin. Tyrmäsin ajatuksen heti, minähän en minnekkään erityisluokille mene! Päätin kuitenkin käydä tutustumassa paikkaan. Ne halus haastatella minuu. Ne kysy: '' Riikka, miten sie jaksat tällä hetkellä '' En pystynyt enää vaan aloin itkemään, annoin tulla ihan kaiken. Tajusin että hei, joku oikeesti kysy miulta miten mie jaksan !?

Kerroin kaiken: En tiedä mitä haluisin opiskella, en tiedä mikä miusta tulee isona, en tiedä pystynkö mie keskittymään mihinkään, itken koko ajan, oon väsynyt, en vaan enää jaksa, miulla on koti-ikävä, poikaystävän kanssa menee ihan päin helvettiä.

Ne sano, että ne pitää miusta huolen. Jäin sinne. Tutustuin maailman parhaaseen Lauraan ja aloin viihtyä. Pystyin keskittymään! Vaikka en siltikään tiennyt mitä halusin. 

Pääsin puhumaan miun asioista ammattilaisen kanssa. 

Olin saanut Heinolasta ihan mahtavia ystäviä joiden seurassa todella viihdyin. Aloin unohtaa kesän väsymyksen mutta tuli toinen asia joka alkoi vaivata päätäni. Tahdoin vapauteen. 

Syyslomalla päätin että haluan jatkaa elämääni yksin, ilman poikaystävää. En jaksanut enää niitä paniikkisia ja itkuisia puheluita päivisin ja öisin kavereille '' voinko tulla teille yöks, en pysty enää olemaan täällä '' en jaksanut enää mitään, halusin pois !!

Tää loppuvuosi elokuusta joulukuuhun on ollut vielä rankempaa kun kesän ajat. Vielä tänäkin päivänä, juuri tänään, taistelen omasta kodistani, pää hajoaa, väsyttää ... 

Mie luulin et voisin alottaa tän vuoden puhtaalta pöydältä, omassa kodissa yksin, keskittyä täysillä kouluun, treenaamiseen, ystäviin ja ennenkaikkea itteeni, saisin oman terveyteni ja pääni kuntoon mutta vielä tilanne näyttää aika pahalta ... 

Miks asioita ei vaan voisi tehdä helpoimman kautta, miks kaikki sieltä vaikeimman kautta !? MIKSI !?

Pelottaa palata Heinolaan. 

Mutta miulla on uskoa ja toivoa! Tästä vuodesta tulee uskomaton. Alan elää elämääni niinku haluan ilman että kukaan määräilee kenen kanssa saan olla ja mitä saan tehdä ja millanen miun pitää olla. Mie haluan olla just tällänen, miussa ei oo mitään vikaa, kelpaan oikeesti ihmisille jotka miusta välittää, kukaan ei voi sitä muuttaa! Ja, kesäkuntoon 2014, siin on töitä, mut se toteutuu :-) Hankin itelleni töitä, ja kivan kesätyön. Vietän enemmän aikaa ystävieni kanssa, niiden joita on vielä jäljellä, koska kaiken tämän muun päälle mitä oon viimiset puol vuotta käsitellyt sain tietää että oon menettänyt miun parhaan ystävän, ihmisen jonka kanssa oon jakanu niin monet vuodet, ei oo enää miun ... en oo ihan vielä sisäistäny koko asiaa koska oon viettänyt joululoman ihanien ihmisten seurassa mutta tiiän että tämäkin todellisuus vielä iskee. Jos sie Karo luet tätä ... mie oikeesti rakastan sinuu, enemmän ku mitään, jos vaan ikinä saan siut takas, teen ihan mitä tahansa...

Aika rankkaa tekstiä, jota en edes enää nää kun on silmät täynnä kyyneleitä. 

Mutta joo, sellanen oli miun vuosi. Ja vuosihan vaihtui Savonlinnassa ihanien ihmisten kanssa juhlien ! :-) 

On tähän vuoteen oikeesti mahtunu ihan sikahyviäkin juttuja. Kaikki uudet ystävät kehen tutustunu, ihastukset, vihastukset, keikat, biletykset, reissailut ja sekoilut, musiikki, syvälliset keskustelut, perheen kanssa vietetty aika ... et sie 2013 kuitenkaan ihan paska ollut! :D 

Huh huh ... nyt mie lopetan ja jään oottamaan mitä tää tuleva vuosi voi miulle antaa, ootan niin paljon <3

Ja tätä minä olen, juuri nyt.