Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista.

'' The Final Calling!

Luminosity lopettaa toimintansa 18.8. Parikkalassa soitettavaan keikkaan. Nyt on siis todellakin viimeinen mahdollisuus nähdä, kuulla ja kokea bändi livenä. E-P ilmoitti yhtyeelle lopetus -

päätöksestään, minkä jälkeen yhtye on vetänyt asiasta omat johtopäätöksensä ja katsonut parhaakseen laittaa soittimet

naulaan. Olemme pahoillamme, että homma ei kantanut tämän pidemmälle.

E-P perustelee lähtöään seuraavasti: "En ole eläessäni tehnyt yhtään näin vaikeaa päätöstä. Potentiaalia olisi ollut vaikka mihin, mutta porukka ei ole enää aikoihin tuntunut yhtenäiseltä. Toisaalta myös mielenkiinto bändin musiikkia kohtaan on heikentynyt, joten jatkamalla olisin vain huijannut itseäni ja muita."

Haluamme sydämiemme pohjasta kiittää kaikkia teitä, jotka olette käyneet keikoilla ja olleet tukena niin monin tavoin tämän viisivuotisen matkan aikana. 

Kiitos! Tulkaa Parikkalaan, niin rokataan vielä kerran yhdessä!

Terveisin: E-P, Perttu, Pokka, Nesti, J-P, Jipa ''

Kuulin ite tästä jo muutama päivä sitten. Myöhään illalla. Luin viestistä ensimmäisen lauseen, ja suljin koneen.

Juoksin äitin ja iskän luo ja rysähdin polvilleen lattialle itkemään.

Sillä hetkellä tuntu et voisin vaan nukahtaa nyt ja herätä vaikka vuoden päästä niin etten muistais ees koko tällästä asiaa .. 

Niin, ei sitä moni ymmärrä. Musiikki on kuitenki aina ollu miulle koko elämä. Ja tähän bändiin kun tutuistuin about kolme vuotta sitten, päätin että tää on ikuista.

Eihän noin voi sanoo, ei mikään oo ikuista.

Miun ensimmäinen keikka oli joku bändikilpailu juttu muistaakseni pari vuotta sitten. Ei hyö siel soittanu ku vissii kolme biisii. Että ihan oikee keikka eka oli 10.7.2010 BB-teltassa, Reckless Loven lämppärinä.

Yhteensä keikkoja näiiten kolmen vuoden aikana on ollu muistaakseni viis, joista ite oon nähny neljä. 

Tää vuos on ollu vähän tällänen, oon koittanu hirveesti ettii pojille keikkoja, yhtenä iltana laitoin varmaan 20 sähköpostia ja viestiä joista yks sitten tärppäs, viimisin keikka mikä nyt oli Koskiksessa 4.7.

Oon päässy kuuntelemaan monet treenit. Tuo yks keikka mikä oli k18 minuu koitettii kovasti saada keikalle mukaan, no ei se ihan onnistunu. Olin sitten päivällä siellä, sain kuulla yhen biisin.

Illalla kuuntelin keikkaa puhelimen välityksellä ja tuntu et koko maailma murskaantuu ku en saa olla paikalla. 

Halusin vaan niin elää joka hetken. 

Mie ja miun kaveri Katja tehtiin päätös sillonku tutustuttiin Luminosityyn että kierretään kaikki keikat mitä tulevaisuudessa tulee. Vaikka ne ois Rovaniemellä tai Inarissa. Haaveiltin myös ulkomaareissuista.

Tutustuttiin Luminosityyn Nestin kautta. Tavattiin Nesti jossain bänditapahtuman tyylisessä, mentii ihan rohkeesti juttelemaan. Sit hää kerto bändistä ja kävin heti seuraavana aamuna kuuntelemassa. 

Se tais olla sitä kuuluisaa rakkautta ensisilmäyksellä.

Jossain vaiheessa kun tuli rumpalin vaihdos olin jo ihan kauhuissani että mitä nyt tapahtuu, tuleeko liian pitkä tauko ja onko kaikki sit siinä.

Onneks löyty maailman paras rumpali.

Mie aattelin sillo et tästä ei voi olla suunta muutaku ylöspäin!

Olihan se kai, hetken.

Aloin aavistaa jotain tällästä jo noin kuukaus sitten.

Näin sen. Näin sen myös edellisellä keikalla.

Näin sen keikan jälkeen, todella selvästi.

Keikkojen jälkeiset ajat on ollu kyllä aina parhaimpia. Sieltä löytyy niin hauskoja muistoja.

Ollaa aina lähetty vähä juhlimaa ja seuraavana aamuna herätty kuolleena yleensä Jipan luota :D

Nyt viimeks oltiin puistossa, se kuuluu kesään.

Mitä oon näiltä kolmelta vuodelta sitten saanut ? 

Noh, maailman hauskimpia muistoja, parhaita keikkoja, ja ennen kaikkea maailman parhaimpia ystäviä!

Nesti, EP, Jipa ja Jere on tullu erityisen tärkeiks ja heiän kanssaan muutenki varmaa eniten pitäny yhteyksiä.

Enkä ikinä koskaan vois kuvitella että mein kaveruus päättyis vaikka näin nyt käviki.

(okei itken jo nyt tosi paljon en enää nää tätä tekstii, helvetti)

Kaikki tulee sanomaan miulle koko ajan että '' älä oo tommonen, se nyt on vaan yks bändi ''

No okei! Mutku oli se miulle paljon enemmänkin.

Miul oli suunnitelmissa perustaa Luminositylle street team, olin jo ihan innoissani hankkimassa siihen porukkaa ja sit oltas vallotettu eka koko suomi ja sit koko maailma :) 

Eli periaatteessa Luminosity oli miulle myös vähänku harrastus.

Miun kaveri kysy eilen mitä kaikkee mie oon tehny niille, niinku lahjoja :) 

Muistan ku tehtii sinne Lataus-bändikilpailuun Katjan kanssa sellanen hirveen iso kyltti missä luki WE <3 LUMINOSITY 

Sitten tonne BB-teltan keikalle tein sellasen taulun jossa oli kuvia ja seiska lehestä leikattuja puhekuplia :D

Muistan elävästi kuvan jossa Pokka istuu rappusilla sateenvarjon kanssa ja puhekuplassa lukee '' kohta pettää pokka ''.

Ja sillonku oli se Lataus kilpailu tavattiin vissiin muut pojat ekaa kertaa paitsi Nesti. 

Oltiin siinä pihassa minä, Katja ja Nesti sitten Perttu tulee siihen ihan tosi vittuuntuneen näkösenä 

sitte sanotaan sille moi ja se vaan nyökkää ja kysyy Nestiltä jotain ja sitte Nesti esittelee meijät ja ja sit Perttu vaan lähtee ja Nesti sanoo et '' Perttua vituttaa ku se on intissä '' tai jotain tommosta.

Enne keikkaa väsättii siihen samaiseen Luminosity kylttiin teksti '' PERTTU ELÄ MÖKÖTÄ '' ja iso sydän.

Tulihan se hymy sieltä.

Miust on hienoo et pojat soittaa viel tän yhen keikan, ja vielä täällä Parikkalassa.

Oon ite järjestämässä sitä tapahtumaa.

Mie en vaa oikeen osaa kuvitella mitä siitä keikasta tulee.

Kenellä on hyvä meno lavalla ja kenellä ei.

Mie en ainakaa usko et itelläni on fiilikset sinä iltana kovinkaan katossa.

Ja entäs sitten kun se keikka loppuu, sehän tarkottaa sitä että se todellakin oli siinä.

Vaikeeta on luopuu ... 

Nyt jos joku näistä kuudesta rakkaasta lukasee tän haluun sanoo teille jotain, vaikka tuun kuitenki vielä sanomaan aika paljon.

Nää vuodet mitkä oon saanu olla teijän mukana on ollu miun elämän parhaimpii.

Oon saanu nähä ja kuulla paljon sellasta mitä kukaan muu meijän lisäks ei oo saanu.

Oon ihan älyttömän kiitollinen et ootte jaksanu katella minuu ja toivottavasti jaksatte vielä jatkossakin.

Vaikka nyt ei enää ookkaan keikkoja eikä sellasta mitään bänditoimintaa mie toivon et nähään paljon, pidetään yhteyksii ja muutenkii jatketaan ihan normaalisti.

Työ ootte ihan jokanen miulle ihan älyttömän tärkeitä ja rakkaita, enkä mie oo teille kellekkään vihanen vaikka tässä kävi tälleen, en pystyis olemaan. Tälläsistäkin jutuista on vaan pakko jotenki selvitä vaikka se tuntuiski tällä hetkellä ihan tosi vaikeelta.

Ootte rakkaita!

-Riikka

Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen
Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää

Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika
[ Lyrics from: http://www.lyricsmode.com/lyrics/a/apulanta/armo.html ]
Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää
Vaikka sulkisi silmät, kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan

Tämä tie meidät kaataa
Ei voi jatkaa
Ei voi olla näin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Parin viikon ilot!

Viimiset pari viikkoo on menny niin mielettömän nopeesti et en oo ehtiny ees ajatella (enkä kirjottaa tänne).

Juhannuksen vietin mökillä porukoitten, sukulaisten ja minu kaveri Eliaksen kaa, oi meillä oli kyllä mukavaa! 

Paras juhannus ikinä, sai vaan olla välittämättä mistään ja ottaa muutamat kauniissa kesäyössä :-----) 

Loppu juhannusviikonloppu menikin ihan vaan kotona ollessa ja ihmetellessä.

Murr!

Alotin myös työt Punkaharjun Kesämaan Scan Burgerilla, ja en vois toivoo parempaa työpaikkaa. Vaikka hellepäivinä onkin niin kiire ettei ehi hengittää mut silti minuu ei oo vielä kertaakaan vituttanu olla siellä! :)

Viime viikonloppuna aukes tän kesän festarikausi ekaks päivällä Imatra Big Bandeillä ja joskus kuuden aikaan lähettiin sieltä sitten kohti Lemiä ja Jalkosalmirockia!

Jo pelkästään täydellinen sää sai fiilikset kohilleen. Imatralla oli kivaa niinkun aina.

Ihana oli nähä pitkästä aikaa kaikkia kavereita ja iik kuunneltiin puistossa Robinin keikkaa ja naureskeltiin tyhmille jutuille.

Lem1 oli mielenkiintonen paikka. Jos joku väittää että Parikkala on pieni, niin meneppä Lemille niin tiiät mikä on pieni paikka :D

Ei mut tosi mukavalta ja rauhalliselta vaikutti.

Hirveen kiva oli bongata Stam1nan jätkät jo heti kun päästiin sinne. Oli oikein mukava vaihtaa taas muutama sana. On ne hauskoja miehiä heh heh.

AnomiAn keikka oli mieletön, oikeesti ihan sairas meininki ainakii miulla! :D

Paras AnomiAn keikka millä oon ollu. Pää lähti irti kyllä. 

No siitä riehumisesta sain oikein ihanan päänsäryn ja oli muutenkin tosi väsy olo. 

Koitin pitää nestetasapainon kohillaan mut ei sekää niinku oikeen auttanu.

Siinä sit oli joku ihan jees Kouvostoliittolainen bändi. Koitin saada fiilistä kohilleen pyörimällä pitissä sun muuta mut se tais vaan pahentaa tilannetta.

Stam1na alotti muistaakseni joskus puolenyön jälkeen ja miun päänsärky siinä vaiheessa oli jotain järkyttävää vaikka olin jo ottanu lääkkeenki.

Olin eturivissä melkein keskellä Pexin puolella, ei vois olla parempaa paikkaa.

Mutta mutta ... keikka alko biisillä kadonneet kolme sanaa, ekat 15 sekunttia oli jees sit alko tuntuu se paine mikä niistä kaikista ihmisistä lähti. Ekaks miun pääkipu paheni ihan viimisee asti ja miun korvatulpat tippu lattialle ja miut painettiin sitä aitaa vasten. Aloit itkemään ahistuksesta ja kivusta. Koitin huitoo järkkäreille mut eihän ne vitun pässit tajunnu yhtään mitään. No koitin tsempata vähäsen mut kaikki vaa paheni. Silmissä alko sumenemaan enkä saanu enää henkee. Tönin ihmisiä tieltä et pääsen helvettiin sieltä, jalat kanto just ulos asti mut ei yhtään siitä pidemmälle. Se on oikeesti kammottavaa kun ei saa henkee ja itkeminen siihen päälle ei helpota ollenkaa ... 

No koitin rauhottuu ja menin takas sisää mut ei helvetti siel pystyny olee ku katto sinne etee ja lavalle mite hauskaa siel oli ja ite täriset ja teet kuolemaa siel takana. 

Ramppasin sit sisällä aina välillä mut aina ku menin sinne ni tuli vaa uus itku :(

Siel oli yks ihana järkkäri nainen joka tuli miun luo ja kerroin sille mitä tapahtu ja sit se vei minuu vähä lähemmäks lavaa ja piti kii ettei kukaa vaa hipasekkaan minuu. Kyl se vähän helpotti ja pystyin jopa laulelee biiseissä mukana vähän mut fiilikset oli niin paskat ku ikinä vaan voi olla.

No se siitä keikasta sitten.

Kotimatka oli helvetin tuskallinen ku koitin vaa pysyy hereillä ettei Elias nukaha rattii :D

Heitettii EP imatralle ja jatkettiin matkaa. Seuraava pysäkki Siirillä ja sit kotiin nukkumaan!

Kello oli varmaan jotain neljä kun päästiin kotiin ... 

Seuraava päivä oli vaa masennus ja vitutus ja väsymys. 

Ilmeestä voi päätellä että Imatralta selvittiin Lemille hilpeissä meiningeissä! :D

Maailman paras E-P :-----)

Tiistai oli ainakin ihan järjettömän kiirepäivä töissä, olin ihan puhki ku tulin kotiin.

No ei siinä, yks tuttu tuli ottamaan kynnet niin siinä meni sitten johonkin 11 ainakin ja sen jälkeen piti hoidella vielä sata asiaa ennen eilistä päivää.

Eilen nukuin pitkään ja heti kun heräsin menin hetkeks pihalle ottamaan aurinkoa mut sit tajusin et se on tylsä yksin niin menin Siirille ottamaan aurinkoa ja sit lähettiinki rantaan ottamaan aurinkoa! :D

Miun piti lähtee Imatralle puol kahen junalla mut sit se vähän jäi ja lähin vasta puol viiden junalla ja tuli kiirekiirekiire!

Eilen oli niin kuuma, ihanaa! :D

Selvisin imatralle juna 15 minuuttia myöhässä ja miulla oli vajaa puol minuuttia aikaa juosta bussiin, kerkesin!

Päivällä hengailin puistossa ja oli oikein ihanan mukavan hauskaa :) 

(En pysty keskittymään tähän kirjotukseen koska talossamme on häiriötekijöitä)

Mutta kuitenkin, aika meni siivillä ja kello tuli kaheksan ja lähin koskikselle ku siel oli Luminosityn keikka ja sillee (nyt nopeutan tätä koska haluun nukkumaan enkä jaksa enää kuunnellä tuota käläkäläkälä!)

Keikka oli mieletön, mie oon taas niin ylpee noista mussukoista!

Yleisö oli hienosti mukana ku istu koko keikan perse tiukasti penkissä viimiseen biisiin saakka minä mukaan lukien. En sitte kehannu mennä siihen eteen yksin hillumaan vaikka mieli olis tehny. 

Pari ilon kyyneltä tais taas tipahtaa :')

Keikan jälkeen puistoon humaltumaan hyvään seuraan ja oli oikein ihana nähä kaikkia ihmisiä ketä sinne tulla tupsahteli (terkut vaan Juho, Iiro, Timo ja Nikita ja kaikki :D)

Ja mein seurue piupau paras!

Aamu yheksältä lopettelin ite .... :D:D 

Kohta vaihtuu taas vuorokausi ja olo on ihan hirvee paska hyi!

Nyt mie käyn nukkumaa, koitan panostaa enemmän tähä blogii sillee ... joo. 

Öitä pupuset!