''Seisot siinä ovellani, matkalaukut käsissä Mut et ole jäämässä vaan hyvästelemässä Kyyneleet polttaa sydämessä Sut haluan säästää niiltä Sillä oonhan aina ollut sulle vahva Ei kasvos osaa pettää Hymyssäsi kyyneleitä nään Ei niitä tarvii selittää En vaadi sulta enää mitään
Jos en olisi jäänyt sateeseen, Jos et olisi juossut mun viereen Ei oltaisi tässä Etkä sinä lähtemässä Ei oltaisi jääty kii suudelmiin Ei oltaisi rakastettu niin Oltaisi jääty hyvin kai Yksinäisiin unelmiin
Seurasaaressa kuljettiin Ja oravia ruokittiin Ja teetä juotiin mun pihani omenapuiden alla Yöllä korttia pelattiin Ja fosforitähtiä katseltiin Kun yksi niistä lensi alas, toiveet toivottiin Voi ennustukset pettää Pisaroihin kasvot häviää Silti muisto kesästämme jää Ei multa vois sitä viedä mikään
Jos en olisi jäänyt sateeseen, Jos et olisi juossut mun viereen Ei oltaisi tässä Etkä sinä lähtemässä Ei oltaisi jääty kii suudelmiin Ei oltaisi rakastettu niin Oltaisi jääty hyvin kai Yksinäisiin unelmiin''
Semmosia fiiliksiä täällä päin.
En tiedä onko kukaan lukenu tota aikasempaa postausta kun en sitä linkittänyt tänne mutta täältähän se löytyy.
On hyviä päiviä, on huonoja päiviä. On maailman vaikeimpia päiviä, ja maailman helpompia.
Keskityn tällä hetkellä ihan hulluna treenaamiseen, koska se on tällä hetkellä ainoa asia millä saan vähän ajatuksia muualle. Elämässä tapahtuu yhtäkkiä niin isoja käännekohtia että tällänen pieni ihminen menee ihan sekaisin.
Toivon vaan, että kaikki asiat alkais pikkuhiljaa järjestymään ja voisin alkaa rakentaa elämääni vähän niinkun alusta. Kun yksi luku päättyy niin toinen alkaa.
On tulossa paljon siistejä juttuja ens kuussa ja lupaan kertoa teille niistä. Nyt kaikki päivät on vaan samanlaisia. Koitan käydä aina aamusin salilla että saan kunnolla itteni sängystä ylös. Sitten koitan saada koulussa jotain aikaseksi ja takas kotiin ja treenaamaan ja sama rumba uudestaan.
Herään, kun askeleesi loittonee Silti niiden äänet päässä kovenee Aamuun haalean liukenen ja päivään pääsen rimaa hipoen
Huomaan pelon mua riivanneen Siitä päivästä lähtien, kun tajusin silmät auki mua sun suudelleen
Pelottaa, päässä kaikuu sun askeleet Missä oot ja mitä teet? Riisuuko joku sun aseet kantaa kahvin vuoteeseen? Tahdon sinuun piiloutua Mua pelottaa ilman sua Mua pelottaa ilman sua
Muistot minut nurkkaan pakottaa Kun neljä seinää lähestyy toisiaan Sä liidät jossain nosteessa tuulien ja minä paikoillani harhailen
On niin vaikeaa hengittää Katselen kynttilää Kun palaa happi loppuun ja tulee niin pimeää
Pelottaa, päässä kaikuu sun askeleet Missä oot ja mitä teet? Riisuuko joku sun aseet kantaa kahvin vuoteeseen? Kaikkialla sun askeleet ihan sama, minne meen Minä matkalla hulluuteen Asken askeleelta teen Tahdon sinuun piiloutua Mua pelottaa ilman sua
tiistai 19. marraskuuta 2013
Moikka!
Mä tulin vaa kertoo teille et mun elämässä ei tapahdu tällä hetkellä mitään mistä voisin kaikille teille kertoa. Oon eronnut ja nyt koitan ettii taas elämää ja tuntuu että kaikki lahoo käsiin. Onneks mulla on ystäviä jotka jotenki saa pidettyä ettei mun pää aivan kokonaan pääse leviimään.
Koitan käydä koulussa ja elää sovussa mutta en ookkaan niin super ku luulin enkä pystykkään kaikkeen.
Mä toivon että voisin jossain vaiheessa alottaa tän bloggaamisen uudelleen. Täytyy poistaa ainakin kaikki vanhat merkinnät etten vahingossakaan mee lukee niitä. Mä oon ollu todella kipeeki viime aikoina ja eilen just loppu 15 päivän antibiootti kuuri ja pääsen tänään vihdoin salille, jossa varmaan viihdynki nykyään entistä enemmän kun eipä mulla kotonakaan enää mitään ole. Mä lupaan teille että hommaan itteni taas kuntoon ja oon jossain vaihees enemmän voimissani ku koskaan aikasemmin! Ulkona on pimeetä, sataa vettä ja millon mitäkin, ei voi edes ulkoilla. Mä vaan toivon sydämeni pohjasta että pian kaikki helpottaa :-) !
Jos musta tuntuu siltä voi olla että palailen piankin. Mutta mulla ei ole tällä hetkellä edes tietokonetta, että ainoastaan tällee koulusta voin postailla.
Mun sydän vaa jyskyttää vihasta ja inhosta ja mun tekee vaa mieli polttaa tupakkaa, tälläsiä fiiliksiä on ollu nyt viime päivinä ihan liikaa. Nyt lopetan angstaamisen ei kukaa haluu tällästä lukee! :D
Se olen minä! Siis joka päivä ajattelen että vois kirjottaa muuten blogiin mut sitten se vaan jää. Seuraan vaan kaikkia muita, jotka oikeesti osaa tän homman ! :D
Nuo blogit tulee selattua aina, toki muitakin kivoja löytyy, käykää ihmeessä kattelemassa noi!
Mie en oo viimeviikkoina tehny mitään erikoista. Viime viikko meillä oli syysloma ja lähdin jo edellisen viikon torstaina Parikkalaan ja perjantai aamuna Savonlinnaan juhlimaan 18-vuotiasta Roosaa!
Syyslomalla olin kotona, näin sukulaisia, olin koneella enemmän ku koskaan ennen (skypetys ennätys 14h) eli siis tapasin ihanan tyypin! :')
Vähäsen juhlin naaupurin 40 vuotisia, ja nukuin ja nukuin. Harvinaisen rento ja aikaansaamaton loma.
Siiinä muutama hassu lomakuva!
Nyt Heinolassa ei oo tapahtunu mitään erikoista. On ollu vähän vaikeita aikoja ja koittanu parhaani mukaan selvittää ajatuksiani ja päätäni. Syyslomalla tajusin paljon asioita ja millasta haluaisin tulevaisuuden olevan. Oon kuunnellu myös paljon semmosta musiikkia jota en oo aikasemmin kuunnellu ja ne on myös auttanu tässä aiheessa.
Tänää mie oon ihan supersurullinen, koska olin jo aivan lähössä tänään Imatralle kunnes raha tuli totaaliseksi esteeksi, sitä ei ole. Toivottavasti olen sinne tervetullut myöhemminkin :-) !
Aion siis vaan maata koko viikonlopun ja koittaa selviytyä vähän reenailemaankin.
Ootan myös parhaillaan puhelua mun lääkäriltä jospa saisin aikaa varattua. Alkaa jatkuva terveyden reistailu nyt riittämään!
Haluisin muutta tän blogin ulkoasua koska tää ei oo ollenkaan miun näkönen enää, mutta haluisin jotain erilaista ku näitä valmiita mutta enpä osaa tehdä.
Pari biisiä haluan tähän vielä laittaa jospa ne avais teille vähän enemmän tätä tämän hetkistä tilannetta :-)
'' Tahdoit veneen tai laivan ja sille sataman Naisen tai miehen, ehkä sen oikean Halusit puvun ja solmion ja hääpäivän Onnen niin soikeen, ikuisesti kestävän Mut nykyään tahdot surun otta silloin kun huvittaa Matkustaa ihan minne varpaat osoittaa Voisit häilyä ja häipyä Vieraaseen yöhön Etkä kärsiä ja riutua raskaaseen työhön
Haluaisit huutaa mäen päältä Näät kaikki odotukset sieltä Muut on vakaita ja valmiita Kauniit kodit täynnä lapsia
Et ole sellainen
Tahdot totuuteen hukkua ja pihoilla nukkua Kotona olla ja vältellä tuttuja Oot liian vaikee Niin kuin musiikki haikee Joka soi vain silloin, kun päivä on raukee
Haluaisit huutaa mäen päältä "Voi elää näinkin elämäänsä" Muut on vakaita ja valmiita Kauniit kodit täynnä lapsia Et ole sellainen
Vaikka ilman lasta ja puolisoo kokonainen oot Ja jos sut lokeroidaan , työnnetään lyhyyttä kasvamaan Sä potkit takaisin ja nollaat
Ja sitten huudat mäen päältä " Oon täysi vaikken valmis vielä" Muut on vakaita ja valmiita Kauniit kodit täynnä lapsia Et ole sellainen
Ja sitten huudat mäen päältä "Onko vain yhtä järjen ääntä" Muut on vakaita ja valmiita Kauniit kodit täynnä lapsia Et ole sellainen ''
Antti Tuisku - Et Ole Sellainen
'' Mä teen sen, mitä mun tehtävä on. Mä meen, koska mun mentävä on.
Ei, ei mikään mulle riitä, mulle ei! Ei mikään tunnu miltään enää, ei! Ei, anna mä meen, anna mä meen!
Oon kruisannu pedaali pohjassa vasenta kaistaa, hetkeks koitettiin oikeelle kahdestaan vaihtaa. Jarruttaa normaaliin elämän virtaan, laitoin cruise controlin päälle, koitin kerätä virtaa. Mut mitä helvettii mä yritän? Oon koukus vauhtiin, on kohtaloo et tyrin tän. Bensaa suonissa, maantie kutsuu mun nimee ja nää hutsut täällä haluais muksun mun nimeen. Faijan tavoin valinnu nää reissumiehen saappaat. Voi tätä taakkaa, aah. Tän matkan voi vetää tääl monel taval. Välil tuntuu kun ois pulssiton, elämän kovettama. Silti tänään slovareita mun mankka veivaa, tuntuu että itsee poimittuu maasta ei saa. Sun jälkeen mikään ei mitään taaskaan meinaa ja nää seksipommit toimii vaan laastareina.
Ei, ei mikään mulle riitä, mulle ei! Ei mikään tunnu miltään enää, ei! Ei, anna mä meen, anna mä meen!
Mä kerran löysin just sitä mitä etsin, kaikin keinoin halusin pitää sitä hengis. Oli seikkailut suurempii, kesät kuumempii, jotain muutkinku musaan liittyvii unelmii.
Ja vaikka kovaa mennään, tääl aina vauhti tuntuu rauhallisemmalt sä mun pelkääjän paikal. Mut mä ajoin suhteen lunastukseen, viimeinen yhteinen kuva jäi juhannukseen. Jossitella voi, mut takas ei eilistä saada, ei korjaudu teipil nää haavat. Teinistä saakka oman reittinsä valkkaa, silti välil miettii kuka peilistä stalkkaa. Aah, herraa ei mikään nappaa, taas random neitiä leikillään pakkaa. Annan näiden mallimimmein käyttää mua hyväkseen, ne voi päästä mun sänkyyn, muttei sydämeen.
Ei, ei mikään mulle riitä, mulle ei! Ei mikään tunnu miltään enää, ei! Ei, anna mä meen, anna mä meen!
En oo tunteeton, kyl mul tunteet on, mut sun jälkeen kaikki ihan sama mulle on. Mä teen sen, mitä mun tehtävä on. Mä meen, koska mun mentävä on. Kaikki on sanottu, kyyneleet padottu, silmistä säihke on kadonnut. Mä teen sen, mitä mun tehtävä on. Mä meen, koska mun mentävä on.
Anna mä meen. Anna mä meen.
Ei, ei mikään mulle riitä, mulle ei! Ei mikään tunnu miltään enää, ei! Ei, anna mä meen, anna mä meen! Ei!
Ei, anna mä meen, anna mä meen..
PS. Miusta ois hauska kokeilla jotain videoo joskus, mitä ootte mieltä ? :-)