Kello on 1:04 kun alan kirjottamaan tätä. Ja mietin edelleen kirjotanko vaiko enkö. No jaa, menkööt.
En ees virallisesti tiiä aihetta mistä kirjotan, mut siis tiiän mitä mie ajattelen.
Minuu ärsyttää. Ihmiset.
Sellaset, tiiättekö, neiti täydelliset.
En tiiä millä perusteella osa miun ''kaveriporukasta'' täällä luokittelee ihmiset kenen kanssa ne voi olla julkisesti niin ettei niitä hävetä. Enkä haluakkaan tietää. Miks ees kutsun niitä kavereiks jos tiiän että ne esittää ja ajattelee miusta oikeesti eri tavalla kun muut.
Täällä Parikkalassa miulla on oikeesti erityylisiä kavereita kun mitä mie ite oon. Esimerkiks Imatralla miulla on kavereita joiden kanssa löytyy heti se sama juttu. Niinkun, ollaan samalla aaltopituudella.
Rakastan miun kavereita täällä Parikkalassa. Niitä on muutama. Ja ne muutamat jotka nyt ärsyttää on sellasia joiden kanssa syystä tai toisesta nyt vaan satun liikkumaan samassa porukassa. Ja ne melkein kaikki sattuu olemaan miespuolisia henkilöitä.
Ja tänään ei ees ensimmäistä eikä toista kertaa iskeny ulkopuolinen olo, se oli jo miljoonas kerta.
Millanen oikeesti pitäis ihmisen olla että kelpais siihen seuraan.
Auttasko jos blondaisin tukan, vaihtasin huulipunan huulikiiltoon ja poskipunaan, lyhenisin 20 senttiä, laihtuisin valtavasti, vaihtaisin revityt legginsit ehjiin alkaisin kuuntelemaan sitä oikeaa musiikkia ja pukeutuisin naisellisesti. Auttais varmaan.
Mutta kun en halua. Haluun olla tällänen, ainakin melkein.
Löysin oman tyylin musiikkia myöten kutosluokalla. Kasiluokalla vaihdoin yhtäkkiä tyylin aivan päinvastaseks mitä oikeesti olin. Kyllä, sain enemmän huomiota.
Nyt nauran omalle tyhmyydelleni, mitä helvettiä menin tekemään! Muutin omaa itseäni että voisin miellyttää joitakin toisia! Järki hoi.
Saan kuittailuja täällä (ja miksen myös muuallakin) aivan kaikesta.
'' Oot läski. ''
'' Oot liian pitkä, miks et oo lyhyempi. ''
'' Miten voit kuunnella tollasta musiikkia. ''
'' Ruma. ''
Jostain syystä en vaan enää jaksa välittää noista kommenteista, ainakaan just sillä hetkellä. Mutta sitten kun alat yön pimeinä tunteina miettimään noita kaikkia asioita niin ..
Muistan selkeesti sen ku joku joskus sano miulle että '' et tuu koskaan saamaan ketään ku oot tollanen. ''
Millanen ? Mikä miussa on vikana ? Oon varmasti ihan yhtä hyvä kun muutkin vaikka oonkin erilainen.
Ehkä tää ei olis tällästä jos kaikki miun kavereista olis samantyylisiä. Mutta toisaalta se olis tylsää.
Miusta on oikeesti kiva että miun kaveripiirissä on erilaisia ihmisiä, koska hyväksyn erilaisuuden täysin.
Mutta miten se on sitten joillekkin niin vaikea asia. Mitä väliä jos kaveriporukassa on yksi ruma ankanpoikanen.
En tiedä vieläkään miks nyt halusin kirjottaa tästä aiheesta. Mut jotenkin tää vaan vaivaa. Koska väkisin alan miettimään '' mikä miussa on vikana ''. Joskus kuudennella luokalla olisin saattanu vuodattaa tästä pahastikkin, mutta nyt haluan vaan kertoo.
En ota tuota mitenkään kiusaamisena. Joistakin se saattaa ehkä näyttää siltä. Mutta en mie noita kommentteja ihan sulatakkaan. Kyllä ne satuttaa. Ne ihmiset jotka noita laukoo, ei tunne minuu oikeesti, tai sitten ne on vaan liian pinnallisia. Ne ei nää pintaa syvemmälle. Myös minä olen ihminen, vaikka olenkin erilainen, enkä se kaikista kaunein.
Toivottavasti tää herätti ees jonkinlaisia ajatuksia. Hyvää yötä ..
