Iskä ollaaks kavereita ?

Koko päivä on ollu turhauttava .

Just sellanen päivä mitä ei ois välttämättä halunnu edes elää, miks joitain päivii ei vois vaa pyyhkästä ja siirtyy seuraavaan ?

Läysin tänään tosi hyvän blogin, sitä oli kiva lukee :---) ja näin Karon ja Heikin kanssa ja kerroin äitille että poltan. Siinä varmaa tän päivän positiivisuudet .

Ehkä nyt voisin mennä aiheeseen mistä ajattelin kirjottaa.

Huomenna on isänpäivä, kaikki viettää aikaa isän kanssa, onnittelee isää, halaa ymsyms.

Ku täytin 12 aloin etääntyy iskän kanssa, ehkä se johtu siintä ku alko murrosikä. Iskä oli varmaa aika hämmästyny ku sen pikkutyttö muuttuki yhtäkkiä mustaan pukeutuvaks ja heviä kuuntelevaks hirviöks.

Kadehdin tyttöjä joilla on mielettömän hyvät välit isän kanssa. Käydää yhessä kaupoilla, leffassa, syömässä, ja puhutaan ties mistä. Miusta se ois niin ihanaa !

Oon yrittäny lähestyy iskää, mennä juttelee sen kanssa, ehottaa sille et tehtäis jotain yhessä.

En oo onnistunu kertaakaan viimisen noin viiden vuoden aikana.

Meillä on iskän kanssa tosi erilaiset maailmat.

Se kalastaa, metsästää eläimiä ( en osaa hyväksyä tuota ) ja tekee metsurin töitä.

Kun taas mie shoppailen, juhlin ja käyn keikoilla.

Mut jos iskä antas miulle mahollisuuden niin mie voisin ihan hyvin tutustuu sen maailmaan ja jos sitä vähäänkää kiinnostais mikä miulle on tärkeetä ni se tulis miun mukaan jonnekki mistä mie tykkään !

Miulla on pikkuveli, ja ne on iskän kanssa tietenki paljon enemmän tekemisissä, nykyään muutenkin kun en asu enää kotona. Mutta on se ollu aina niin.

Ehkä iskä ois toivonu et mieki oisin ollu poika, mut niin ei nyt vaan oo.

Voihan se olla että mie ja iskä vielä joskus tullaan läheisimmiks, mutta millon tää tapahtuu, sitä en tiedä. Mie tarviisin iskää nyt ! Oon 16, miulla ois paljon kysymyksiä elämästä johon haluisin isällisen vastauksen.

Kyllä mie haluisin kertoo iskälle välillä vaikka salaisuuksia.

On yks asia, jota iskä ei ehkä tiiä. Se että oon bi-seksuaali.

En osaa ajatella miten se suhtautuis tuohon asiaan. Mielellänihän mie sen sille kertoisin! Mutku ei se vaan vaikuta siltä että sitä kiinnostais.

Välillä myö nauretaa iskän kanssa yhessa jollekkii, mutta se on vaan niin pientä. Haluisin jotain paljon enemmän.

Haluisin vaan mennä halaamaan iskää ja sanoo että se on oikeesti tosi tärkee miulle. En tiiä mitä se siihen sanoin, ei ainakaan että niin siekin miulle. Se ei oo kertaakaan sanonu miulle että se rakastaa minuu, niinku vanhemmat yleensä sanoo lapsilleen. No ehkä sillonku mie olin vielä vauva, mutta ei nyt ainakaan viimiseen 10 vuoteen. Se tuntuu aika pahalta.

Mie haluisin tietää mitä iskä miusta ajattelee, mie haluisin näyttää ja kertoo sille millasista asioista mie tykkään, mie haluisin että myö tutustuttais ! Mie en oikeesti usko että iskä tietää miusta puoliakaan.

Se ei tiiä että miulla on joskus paha olla, eikä sitä että muutaman kerran mie oon ollu sellasessa tilanteessa että miun on tehny mieli soittaa sille ja itkee kaikki paha pois. Se ei tiiä sitä että muutama ihminen on satuttanu minuu eniten tässä maailmassa. Eikä se tiiä sitä, että itken kun kirjotan tätä.

Eikä ehkä koskaan tule tietämäänkään.

Huomenna on siis isänpäivä.

En oo valmistautunu siihen mitenkään, ei lahjaa, ei korttia, ei mitään.

Isänpäivät on ollu miulle aina sellasia että oon ohimennen sanonu iskälle onnittelut.

Eikö sillon pitäs juosta isän kaulaan ja sanoa että '' mie rakastan sinuu, sie oot sankari ! ''

Iskä ollaaks kavereita ? Toivoo tyttäresi, joka tuntee kadottaneensa sinut .