Mie jo eilen kauhulla ootin tätä tekstiä, koska tää tulee olemaan sekä vaikee aihe mistä kirjottaa sekä vaikee aihe käsitellä.
Mutta siis, oon ollu elämäni aikana rakastunu tasan kolme kertaa ja se ensimmäinen niistä oli eräs poika, ylläri.
Oltiin samassa koulussa 7-9 luokat ja samalla luokalla kasilla ja ysillä.
Ensimmäisenä tietysti ihastuin ja sitten rakastuin.
Annoin kyllä jätkän ymmärtää miten kusessa siihen olen ! Halusin koko ajan olla sen seurassa, nauroin sen jutuille vaikka ne ei ollu edes hyviä, kuuntelin kaikki paskat läpät mitä se miusta heitti vaikka ne joskus satutti todella paljon !
Olin todella, todella koukussa kyseiseen ihmiseen. Sitä kesti n. puolitoista vuotta kunnes lopulta tajusin, että miun ei tarvii enää satuttaa itteeni yhtään enempää. Kiitos tietyille ystäville siintä, että taoitte miun päähän järkeä.
Olihan meillä joskus hyviäkin hetkiä. Mutta oikeasti se oli vain sitä että olin niin pilvilinnoissa saamastani huomiosta että en tajunnut ollenkaa sitä kuinka minuu kusetettiin.
Oli varmaan elämäni rankimmat puoltoista vuotta ...
Sitä ei rakastuneena tajua kaikkea. Mutta sitten kun tajuaa että koko se aika on ollut toiselle pelkkää huvia ja satunnaista hauskanpitoa niin se satuttaa, ja aivan saatanasti.
Jotenkin räpiköin itseni pois kaikesta pahasta vaikka oli huono olla ja tapasin täydellisen pojan !
Se tais olla sitä kuuluisaa '' rakkautta ensisilmäyksellä '' .
Se tunne oikeesti kun löytää jonkun ihmisen jonka kanssa kaikki ajatukset menee täysin yhteen.
Kun toinen ymmärtää siut puolesta sanasta ja on koko ajan tukena ja turvana.
Ensimmäistä kertaa elämässäni olin onnellisessa parisuhteessa, meillä oli ihan hemmetin kivaa yhessä !
Vaikka välimatkaa olikin jonkun verran nähtiin tarpeeksi usein. Eikä meillä ollu ikinä tylsää !
Oi kun meinaa tulla niin ikävä kaikkee hyvää.
Jostain syystä sitten tuo vanha asia alkoi kaivelemaan mielessä, ja se jos se ihminen on siun kanssa samalla luokalla, näät sitä joka helvetin päivä ! Ja aina kun näät sen tapahtuu siun sisällä jotain. Mie en tiiä oliko se vihaa vai rakkautta, mutta jotenkin se sai miut tekemään maailman huonoimman päätöksen ja päättämään tuon suhteen. Jos mie jotain elämässäni kadun niin sitä päätöstä.
Nyt kuitenkin ensimmäisen kanssa ollaan semmosissa väleissä että jos nähään niin mie toki moikkaan, ei sieltä aina vastausta tule mutta pienikin nyökkäys jostain helvetin syystä saa miut hymyilemään. Ja tää toinen rakas on edelleen rakas, miulla on hirvee ikävä kyseistä ihmistä ja on miulle edelleen tärkee, ollaan paljon yhteyksissä ja ollaan jopa puhuttu että jos jossain vaiheessa koitettas ottaa kaikki uudestaan :)
Niin oli kolmaskin, tässä piti kyllä kertoa vaan ekasta mutta jotenkin tää karkas käsistä.
Mie en välttämättä haluu tuosta kolmannesta sen enempää kertoa kun että sellanen tyttö joka sai miun ajatusmaailman muuttumaan, meillä oli omat hyvät hetkemme ...
tää on aika vaikeeta ...
Ehkä lopetan tän näihin kuviin.
Tosi upeen tekstin sait tehtyy tästä, vaikka sanoit et on sulle vähä vaikee asia tää :') Jotenki tää oli niin ihanasti kirjotettu ja tosi mielenkiintonen lukea. Tykkäsin !
VastaaPoistaOi kiitoksia Erika ! C:
VastaaPoista