Ihan tällee alkuu vaa tän päivän kuulumisia sen verran että tein ''lomamatkan'' Tytin kanssa Imatralle, koska en jaksanu jumittaa enää hetkeekään Parikkalassa. Tuhlasin kaikki rahat, enkä just nyt ees jaksa kuvata ostoksia, ne tulee jossain vaiheessa jos tulee. Kattokaa ku oon hyväl päällä!
Oli mukava nähä Jipsukkaa ja Nestiä tänään :----) ja muutenkin hauska päivä, kunnes sit piti tulla takas tänne.
Joo no haluutteks työ tietää mitä miulle kuuluu nykyää ?
En ookkaa kirjotellu mitään pitkään aikaan.
Ihan suoraan voin sanoa että vittu kun menee kaikki aina päin helvettiä!
Ensinnäki ihmissuhteet menee niin alamäkee kun voi vaan mennä. Se tunne kun välität toisesta liikaa ja sitten kaikki meneekin no niin ... päin helvettiä. No itehän minä koko jutun sillon joskus pilasin että syytän nyt tästäkin sitten itteeni. En vaan jaksais enää olla yksin. Okei koitan olla sama ilonen ja pirtee positiivinen ja aivan vitun hauska mutta sitten kun oot hetkenkin yksin niin ahistaa.
Ei pitäs tänne nyt avautuu mut kyllä minäki saan joskus kai ?
Yhtäkkiä kaikki miun ympäillä on hirveen onnellisia ja siinä vieressä koitat olla sillee '' oii ku ihanaa! ''
Koko loman oon oikestaan vaan istunu kotona ja kelannu asioita. Joka päivä päässä huutaa '' en haluu mennä takas savonlinnaan, minne vaan muualle! ''
Vihaan sitä kaupunkia. Koulussa on menny viime aikoina huonommin ku ikinä aikasemmin. Pahempia hajoamisia kun ikinä peruskoulussa, eli todella pahoja. Opettajat vihaa, ne todella, todella haluaa miusta eroon! Oon aina syypää kaikkien muidenkin pahaan oloon, niiden mielestä pilaan meijän luokan ( jotenki miun luokkalaiset on vaan vähän erimieltä asiasta ) Tunteiden ilmaisu ja kaikki muu on kiellettyä. Kun henkilökohtaset asiat puskee kesken koulupäivän pintaan ja joku vielä vähän iskee lisää pökköä pesään, riikka joutuu keskustelemaan ylempien tahojen kanssa ja seuraavasta hajoamisesta tulee kirjallinen varotus ja kahen viikon erotus. Se liikuttaakin paljon. Terveisin haen seuraavassa yhteishaussa uudelleen. Siitä en oo vielä aivan varma minne, mutta Imatralle luultavasti. Tuo onkin ainut asia joka piristää edes hiukan. Ajattelen vaan koko ajan päivää kun saan tietää oonko päässy sinne (kyllä uskon itseeni sen verran), mietin millasen asunnon löydän yms. Mie viihdyn siellä kaupungissa, vaikka siellä onkin rikkoutunut rakkaus mutta on siellä paljon muutakin :) Ja haluun pois kauneudenhoito alalta, todella! haha.
Hirveen ihanaa tekstiä eikö ?
Tuskaa tuottaa myös se että oon haalinu itelleni liikaa kaikkee, on koulu, on työt koulun jälkeen ja vielä harrastukset, missä miun vapaa-aika ? Tuntuu että ajan itteni aika loppuun ...
No itseppähän halusin.
Oon hakenu sataan paikkaan kesätöihin. En usko että pääsen minnekkään. Kesä pelottaa muutenkin. Jos saan töitä, joudunko olemaan siellä koko kesän, pääsenkö lomailemaan ? ÄÄÄÄÄÄÄH, no siihen on vielä aikaa. Eletään nyt tää masentava talvi loppuun.
Sitten toinen ahistuksen aihe. Syöminen.
En voi hillitä sitä. Syön liikaa ja sitten taas ahistaa. Välillä oon sitten kokonaan syömättä.
En päässy melkein kahteen viikkoon liikkumaan kun tuhosin tän miun jalan. Mietin joka päivä kuinka saamaton oon enkä saa mitään aikaseks ton asian eteen, jos en oo kesään mennessä saavuttanu miun tavoitteita, aion rankasta itteeni siintä jollain tapaa. Pidän kyllä huolen että se tapahtuu kesään mennessä, en anna itelleni sitä ikinä anteeks, en voi enää pettää itteeni.
Välillä kun syön, saatan yhtäkkiä lopettaa sen kesken ja alan hokea mielessäni että en saa enää syödä. Mitä vittuu tää nyt on !? Sitten kun en syö, oon väsyny ja kiukkunen ja mikään ei suju, mutta sitten kun syön, tekee mieli vajota jonnekkin syvälle ...
Haluisin vaan aikaa itelleni että voisin liikkuu ihan vitusti, syödä vaan ihan ihan ihan vähän ...
Sitten kun tietää että itellä on ylimääästä, paljonkin niin kaverit jotka on niinku tikkuja koko matkaltaan valittaa kuinka niillä on '' tässä vähän mahaa '' ja '' ärsyttää tälläne pömppö ''
vittu olkaa hiljaa !! tekis mieli huutaa niille päin naamaa.
Ja tiiän kyllä millon tällänen menee jo sairaaks, en haluu sellasta, minuu oksettaa kuvat anorektikoista, haluun olla vaan _laiha_ ja että kelpaisin edes jollekkin.
Silmät painuu väkisin kiinni ... taidan olla väsyny.
Children Of Bodom kuullostaa hienolta kun se tulee suoraan korviin, nautin.
Reilu pari viikkoa Stam1nan keikkaan, reilu viikko kun teen salaisen matkan Kuopioon. Pieniä valonpilkahduksia.
Nyt saatan vaan nukahtaa, huomenna nukun pitkään ...
Anteeks nyt vielä tää tällänen postaus, mie en vaa oikeen aina jaksa kirjottaa että '' hirveen ihana päivä oli ja sitä ja tätä '' Enkä haluu valehdella että kaikki on hyvin.
PS: IHAN ÄLYTÖN TATUOINTI JA LÄVISTYS KUUME
tässä vielä muutamia fiiliskuvia, jotka todella kuvaa kaikkea !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti