Tää on vuosisadan rakkaustarina.

Oon saanu toivetta että tee joskus postaus miten tapasit Tommin jne. En muiOlsta yhtään oonko joskus jossain kertonut mutta yritän nyt tehdä tämmösen tiivistetyn rakkaustarinan :') 

Viime kesäkuun lopulla sain facebookissa viestin, joka oli Tommilta. En muista tarkalleen mitä se kirjotti mut vastasin siihen tyyliin '' kuka oikein oot '' . Aattelin kun on Imatralta että on joku jonka oon tavannut joskus mutta oon ollut siinä tilassa etten muista :D Mutta ei, se oli vaan Tommi joka halusi tutustua.

En yleensä lisää ketään tuntemattomia ketä en oo koskaan nähny niin kaveriks mutta tässä oli jotain .. 

Alettiin heti juttelemaan ja juteltiinkin samantien tosi paljon. En kunnolla muista mitä kaikkee juteltiin kun tutustuttiin siinä mutta varmaankin aika lailla kaikkea. Oltiin juteltu varmaan jotain vajaa parisen viikkoa kun alettiin miettiä että ois tosi kiva nähdä ihan kasvotusten. 

Tommi sitten ilmoitti tulevansa Parikkaan jo heti seuraavana päivänä, jos en ihan väärin muista niin se oli 25. - tai 27.7 :)

Minuu ei oo ikinä jännittäny niin paljoa kun sillonku kävelin sen 5 minuuttia kotonta rautatieasemalle! Olin sanonu äitille vaan että meen tapaamaan yhtä poikaa, tuun illalla kotiin.

Sieltä kun se sitten astu junasta ulos niin olin aika lailla myyty jo siinä vaiheessa. Olin ihan että wau, toi on miun mies!

Meijän ensitreffeillä käveltiin halki Parikkalan keskustan ja ympäri sitä tosi monta kertaa, hengailtiin uimarannalla, maattiin ruohikolla ja kateltiin pilviä. Kyl se sit lopulta uskals pussatakkin jo :')

Olin ihan varma kun se lähti että nähään ihan kohta uudestaan. Ja niin nähtiinkin 29.7. en muista tästä päivästä mitään muuta kun sen että istuttiin miun sängyllä ja Tommi oli miun koneella facebookissa ja katoin et se on hetkisitten päivittäny et se on parisuhteessa. Olin ihan että mitä, kenen kanssa oikein oot, mutta se olinkin minä! Ei siintä sen paremmin sovittu, se vaan tapahtu ja se tuntu kaikista parhaimmalta. Olin ihan rakastunu! Miten ihminen pystyykään leijumaan niin pilvissä jonkun toisen takia, oi voi. 

Kesällä nähtiinkin useesti kun asuin Parikkalassa mutta sitten koitti muutto Heinolaan ja siintä päivästä alkaen tää onkin ollut tosi rankkaa. Meijän näkemiset on onnistunu tosi hyvin, kaksi ja puoli viikkoo taitaa olla pisin aika mitä ei olla nähty. Ja nyt tää aika mikä tässä tullaan olemaan näkemättä niin on sitten se pisin. 

Jos joku ois vielä noin vuosi sitten sanonu että ollaan vielä tänäkin päivänä yhessä niin en ois uskonu ... 

Ollaan selvitty ihan uskomattomistakin jutuista, ja meillä on ollu tosi vaikeita tilanteita. Ihan molempian takia. 

Nyt kuitenkin tuntuu että kaikki on vihdoin niinkun pitääkin. Asutaan kuukauden päästä yhdessä täällä Heinolassa. Ja uskon että tää yhteenmuuttaminen vaan helpottaa meijän tilannetta vaikka kukaan ei niin uskokkaan. Mut myö halutaan uskoo siihen et kaikki menee hyvin<3

Mie en voi kuvitella ketään toista ihmistä esimerkiks miun lasteni isäks, enkä mie voi kuvitella ketään toista ihmistä miun viereen kun kävelen prinsessamekossa alttarille joku kaunis kesäpäivä. Mie itken kun kirjotan tätä ja ne on ainoastaan onnen kyyneleitä. Mie en oo koskaan tuntenu oloani yhtä hyväks kenenkään toisen kanssa. Tommille voin kertoo kaiken mikä miulla on. Se kuuntelee miun pienimmistäkin asioista kiukkuilut ja niitä on nykyään tosi paljon :D 

Miul on uskomattoman kova ikävä tuota ihmistä. Nyt ei olla nähty kahteen viikkoon ja jos huonosti käy, menee vielä kuukausi ennekun nähää. Mutta sitten ollaankin siintä eteenpäin koko ajan yhdessä. Ois vaan kiva jos se ois jo nyt tässä :---)

Rakkaus sattuu myös. ei se oo aina ruusuilla tanssimista. Mut uskon et kaikki vastoinkäymiset on vaa vahvistanu tätä ja nyt ollaan vahvempia kun koskaan aikasemmin ja yritetään oikeesti kaikkemme tän eteen <3

Mie rakastan sinuu Tommi nyt aina ja ihan koko elämän loppuun saakka!

'' Olet tässä, mutta kaukana niin sittenkin, olet uneni ihanin''